Kuvaja kohteessa: Hyvää syntymäpäivää, Suomi

Haluan leipoa korvapuusteja itsenäisyyspäivän kunniaksi. Menen sitä varten ostoksille keskustaan. Kanelia ja kardemummaa täältä ei saa, mutta Anna jätti niitä minulle.

Astun sisään katettuun kauppahalliin.

– Hyvää päivää, miten kauppa sujuu, onko teillä sokeria?

– Hyvää päivää, Madame Diallo, mitä kuuluu?

– En ole Madame Diallo, hän lähti jo perheineen takaisin Suomeen. Minä olen --

– Madame Diallo, täällä on sitruunoita!

– Tarvitsisin sokeria, en sitruunoita, onko teillä sokeria? Ja olen --

– Kyllä meillä on sitruunoita!

– Ei kun tarvitsen --

Kauppahalli kaikuu huudoista ja naurusta, kun naismyyjät ryhtyvät ohjeistamaan ja avustamaan minua sokerinetsinnässä. Kierrän kaaoksessa ja lopulta löydän etsimäni kadun toiselta puolelta.

Jatkan väenpaljouteen etsimään muita elintarvikkeita. Ovensuulla näen pojan, jolla on päällään McDonald’sin punainen teepaita. Se on samanlainen kuin minulla oli aloittaessani työt amerikkalaisen hampurilaisbisneksen parissa Rokkimäkin kolmoskassalla kesäkuussa 2008.

Malissa jokaisessa puodissa on tismalleen samat tuotteet tismalleen samaan hintaan. Valinnanvaraa on sangen vähän. Torilla ei koskaan tarvitse tinkiä. Ei tietoakaan kaupanteon intensiivisyydestä tai tinkimisen draaman kaarista. Maksan päivittäistavaratuotteista saman hinnan kuin paikalliset.

Mitään s-marketmaista osta-kaikki-täältä -konseptia ei ole. Kananmunia saa yhdestä kaupasta, tomaatteja toisesta, nenäliinoja kolmannesta, porkkanoita neljännestä, leipää viidennestä. Ruokaostokset Malissa ovat toisinaan aarteenetsintää. Miten paljon ihminen voikaan innostua hienojen, madottomien tomaattien löytämisestä.

Malissa on paljon työttömyyttä. Kaikilla ei ole vakituista työtä, vaan tulonlähteitä saattaa olla useita. Ja vaikka työtä olisikin, niin palkka saattaa olla elämiseen riittämätön. Esimerkiksi täysipäiväinen opettaja saattaa pitää sivubisneksenä pientä kauppaa, ajaa taksia tai viljellä maata. Kun kerron, että valmistuin juuri maisteriksi, moni kysyy, että perustanko minäkin seuraavaksi oman ”bisneksen”, esimerkiksi pienen kaupan Helsinkiin. Pienyrittäjyys on täällä monen ainoa vaihtoehto saada tuloja.

Guineassa yliopisto-opiskelijat valitsevat nykyään yhä useammin vieraaksi kielekseen kiinan. Ennen hyväosaiset menivät opiskelemaan Ranskaan tai Yhdysvaltoihin, mutta nyt mennään joukolla Kiinaan, jonka merkitys Länsi-Afrikassa kasvaa nopeasti. Kiinan kielen taitaminen avaa täällä ovia.

Esimerkiksi metsät, kulta, safiirit, kupari, platina, smaragdit ja bauksiitti houkuttelevat kiinalaisia Guineaan. Luin paikallisuutisista, että Kiina lainoittaa guinealaisia infrahankkeita 20 miljardilla vuosien 2017–2036 välillä. Vastineeksi se saa Guinean luonnonvaroja. Lainalla rakennetaan muun muassa valtateitä ja tuetaan yliopistoja. Kiinalla on merkittävä rooli koko Afrikan maanosan talouskasvussa.

Malilaiset matkalla sunnuntaimarkkinoille

Radio Rurale

Radio on Malissa tärkeä viestintäväline. Sitä kautta tiedotetaan, koulutetaan ja kommunikoidaan. Vaikka monella paikallisella on älypuhelin, niin esimerkiksi tietokoneita ei ole kovin monella. Tabletit ovat kasvattamassa suosiotaan.

Malin radion nimi on Radio Rurale. Se oli hetken pois toiminnasta, koska sadekaudella salama iski antenniin, joka näin tuhoutui. Nyt radio toimii taas.

Olemme Sow’n kanssa kaupungilla ja päätämme käydä kurkkaamassa, onko ”radiolla” ketään. Radio Rurale on hip’n’cool -hengessä maalattu rakennus prefektuurin hallintorakennusten lähellä. Matkalla ohitamme myös Malin ensimmäisen hotellin. Se on hylätty ja autio. Ovi on jäänyt auki ja repaleiset verhot lepattavat aavemaisesti hiljaisuudessa. Öisin siellä kuulemma nujakoidaan.

Travail, Justice, Solidarité. Työ, oikeus, solidaarisuus. Niin lukee Radio Ruralen toimiston seinällä. Johtaja Souleymane Kankouma Diallo ottaa meidät vastaan. Malissa on paljon Souleymane Dialloja, Kankouma on herra Diallon kotikylän nimi ja erottaa hänet muista Souleymane Dialloista.

Herra Diallo esittelee meille innoissaan radion tiloja.

– Malissa radio kytkee alueen yli tuhat kylää viestinnän piiriin, se on tärkein viestintäkanavamme, hän kertoo.

Radio Ruralen ohjelmat käsittelevät muun muassa terveyttä, koulutusta, hallintoa, maanviljelyä, kulttuuria, urheilua, yhteiskuntaa, kehitysasioita, julkimoita ja naisia. Katson aikataulua.

Maanantaina kansalaisoikeuksia ja –velvollisuuksia aamulla, lisääntymisterveyttä illalla. Tiistaina ympäristönsuojelua ja asiaa naisten ympärileikkauksista aamulla, kotieläinterveyttä illalla. Keskiviikkona rokotuksia ja aliravitsemusta aamulla, eroosiota ja saasteita illalla. Torstaina koulutukseen liittyvää asiaa aamulla, äitiysterveyttä illalla. Perjantaina keskustelua islamista ja kristinuskosta aamulla, asiaa metsäpaloista illalla. Lauantaina käsitöitä ja kankaita aamulla, kompostointia illalla. Sunnuntaina nuorisotoimintaa aamulla, naistenoikeuksia ja kylien historiaa illalla.

Ja paljon muuta.

Käyn äänityshuoneessa. Ikkunan takana äänitarkkailija katsoo minua tylsistyneenä.

– Kun televisioita ei useimmiten ole ja nettisaldon lataaminen on kallista, ihmiset luottavat radioon! herra Diallo sanoo.

Malin ensimmäinen hotelli matkan varrella paikallisradiolle. Jäisitkö yöksi?

Radio Rurale

Pullakeisarin taidonnäytteet

Itsenäisyyspäivä koittaa. Malissa on tietenkin käytettävä leivontaan kuivahiivaa, kun jääkaappia ei ole. Olen kuumentanut maidon huomaamattani hieman liian kuumaksi. Se tietysti tappaa hiivan, eikä taikina kohoa. Voi kehveli.

Teen vesihauteen, jotta kohoaminen alkaisi. Olen luvannut olla uunilla 15 minuutin päästä. Kiireessä sählään ja laitan taikinavadin vahingossa ämpäriin, jonka pohjalla on aivan liikaa vettä. Suomi100 -kontribuutioni lilluu yli äyräiden tulvineessa porakaivovedessä.

Lirutan vettä maahan ja hotellinjohtaja JB tulee katsomaan taikinan kohtaloa – C’est ne pas grave! Ei hätää! JB sanoo iloisesti. – C’est pulla Mali style!

Uunilla lykkäämme korvapuustit valtavaan pimeään savipätsiin paistumaan ja odotamme. Näytän uunin työntekijöille kuvia Suomesta. Äiti on hiihtämässä Lapissa. Lumiset maisemat saavat paikalliset riemastumaan.

Illalla juhlimme satavuotiasta Suomea. Hyvää syntymäpäivää, kaikki sanovat minulle ja toisilleen. Heilutan Suomen lippua ja työkaverini pitävät juhlavia puheita yhteistyöstä suomalaisten kanssa. Sanon itsekin muutaman sanan.

Katastrofikorvapuustini niittävät kehuja ja ovat menestys. Ja hyviä ne toden totta ovatkin.

Se on pieni sinivalkoinen hetki Guineassa.