Hetkiä jäähyväisten äärellä

Herätyskelloni soi aamulla kello 3.15. Malin ensimmäinen, mahdollisesti päivän ainoa taksi kohti Labéa lähtee aamuyöstä. Ammattiyhdistys on päättänyt niin.

On aika lähteä kotiin Suomeen. 

Ulkona on pilkkopimeää. Lukitsen huoneeni oven ja haen keittiöstä eväsleivän. Joku on jälleen jättänyt pihaporttimme yöksi auki, ja naapurin vuohet ovat käyneet penkomassa jäteastioitamme. Biojätteet, muovipullot ja muut roskat ovat pitkin pihaa. 

Sow ja Souleymane tulevat hakemaan minua autolla. Ulkolampun valossa katson vielä viimeisen kerran työkavereideni tekemää julistetta, jonka he ovat teipanneet terassimme seinään. Se on lahja heiltä minulle satavuotiaan Suomen kunniaksi.

Vive le centenaire de l'independence.

Vive la cooperation internationale.

Laitan eväät reppuun ja repun selkään, sammutan terassin valot ja astun pimeyteen. 

Aamupolitiikkaa

Taksiasemalla erotan hahmojen ääriviivoja pimeydessä. Sow jää kanssani odottamaan lähtöä. Taksi ei lähde, ennen kuin se on täynnä. 

Odotellessamme puhumme vielä kerran Malista, sen huikean kauniista maisemista, Guinean rikkaista luonnonvaroista, korruptiosta, huonosta hallinnosta, työttömyydestä, huonoista teistä, köyhyydestä, pohjoisen sähköttömyydestä ja vedenpuutteesta. Siitä, miten paljon mahdollisuuksia voisi olla. Siitä, miten asiat voisivat jonain päivänä olla toisin, jos tehtäisiin oikeudenmukaisia valintoja ja uudistuksia. 

Eräs matkustajista salakuuntelee hiljaista keskusteluamme. Hän tunkee väliin, alkaa haukkumaan nykyhallintoa. Sattumalta taas eräs toinen matkustaja on hallinnon työntekijä Conakrystä. Hän suuttuu, ja ryhtyy puolustamaan nykyhallintoa. Huuto alkaa. Loputkin matkustajat yhtyvät kinaan. Kello on puoli viisi, ja Malin hiirenhiljainen, pimeyden nielemä taksiasema syttyy tuliseen verbaalitaistoon. 

Oooh non, Sow sanoo. Itsekin lausahdan klassiset oho-hupsit. Liukenemme vaivihkaa kauemmas tahattomasti aloittamastamme sopasta. 

Kinastelu jatkuu autossa. Matkan varrella taksi hajoaa viisi kertaa tielle. Matkustajat kerääntyvät tutkimaan konepellistä tupruavaa savua ja etsimään ratkaisua. Se saa lopulta sovun syntymään, yhteistyö ja yhteinen päämäärä päästä Labéen vielä tämän päivän aikana. 

Conakry

Puolitoista vuorokautta myöhemmin olen Guinean pääkaupungissa Conakryssä. 

Istun hotellihuoneen sängyllä, nautin ilmastoinnista ja kirjaudun wifiin. Katson France 24 -kanavaa televisiosta. Siellä puhutaan Katalonian vaaleista ja siitä, miten YK:n yleiskokous on torjunut Trumpin Jerusalem-päätöksen. 

Välillä vaihdan Africa 24 -kanavalle. Siellä tarkastellaan maailmaa afrikkalaisesta perspektiivistä.

Conakryssä ilostun väkisinkin samantien kaikesta sellaisesta, joka ei vielä ole mahdollista Malissa. Asioista, jotka toimivat ja tekevät helppoon elämään tottuneen suomalaisen elämästä jälleen mukavan helppoa. Ympärivuorokautisesta sähköverkosta, juoksevasta vedestä, ruokavaihtoehtojen runsaudesta, päällystetyistä asfalttiteistä. Siitä, että voin ladata MacBookin milloin haluan. Malin kotona se onnistui vain kello 10-12 välillä aamupäivällä. Ei aiemmin, ei myöhemmin. 

Maailma ja kehitys ulottuvat aivan eri tavalla Conakryyn, kuin Maliin. Mutta kaikkeen tottuu, kun on valmis joustamaan ja asennoitumaan oikein. 

Vaikka Mali on todellista periferiaa, on sekin silti osa maailmaa. Malin tuttuni lähettävät minulle viestiä Whatsappissa, maailman uutiset ulottuvat sinnekin, eivätkä kaikki sen asukkaat ole rutiköyhiä. Joskus käy jopa turistejakin, ja aivan varmasti heitä tulee vielä tulevaisuudessa lisää, kaikki sanovat. 

Paljon on toki silti vielä tehtävää, jotta alueen elinolosuhteet paranisivat. Paljon on köyhyyttä, korruptiota, epätasa-arvoa, keskeytyneitä koulu-uria ja liian aikaisia avioliittoja. Huonoa opetusta, huonoa hallintoa, huonoa infrastruktuuria, tiedonpuutetta ja yksipuolista ravintoa. 

Chez nous c'est comme ça, Malissa sanotaan. Meilläpäin asiat on näin. Mutta optimistista  uskoa valoisampaan tulevaisuuteen löytyy. Hyvä niin. Petit à petit, pikkuhiljaa. Vaikka kyllä moni on myös turhautunut siihen, että itsenäistymisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, ja edelleen ollaan tässä pisteessä.

Hyvä hallinto, koulutus ja tasa-arvo. Näiden pilareiden varaan voi rakentua taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä kehitys.

Olen Guineassa oleskeluni aikana oppinut valtavasti, oloni on tiedollisesti ja taidollisesti voimaantunut. Toivottavasti olen pystynyt antamaan myös jotain takaisin. 

Olen onnellinen, että lähdin tänne.

Parasta Malissa on sen ihanat ihmiset. Palaathan jonain päivänä takaisin, kaikki kysyvät. 

Lupaan tehdä niin.

Merci et à la prochaine, ma Guinée.