– Allons-y! Ajetaan
Senegaliin! Minä haluan nähdä Senegalin! Idrissa huutaa ja pärisyttelee
moottoripyörän kaasua. Aivan Senegaliin asti emme tosin ole lähdössä.
Tarkoituksenamme on kiertää seuraavan vajaan parin viikon aikana kaksikymmentä
Malin hallintoalueen kylää ja alkukartoittaa kyläläisten hygieniakäsityksiä ja
–tottumuksia.
Indigo
aloittaa ensi vuonna kylissä hygienia- ja sanitaatiokoulutukset, ja testaa
kompostoinnin mahdollistavien kuivakäymälöiden rakentamista alueelle. Niihin
saattaa liittyä sosiokulttuurisia haasteita. Paikalliset ovat tottuneet maahan
kaivettaviin käymäläkuoppiin ja vedenkäyttöön sanitaatiossa. Vesi on tärkeä
elementti paikallisille siksikin, että ennen jokaista päivän viittä
rukoushetkeä on peseydyttävä.
Juoksevaa
vettä Malissa ei tietenkään ole, joten mitään vesivessan kaltaisia
luksuriteetteja täältä on turha etsiä. Muutamalla pöntönvetäisyllä Suomessa
vedetään saman verran vettä alas kuin täällä saatetaan koko päivän aikana
käyttää kotitalouden ruuanlaittoon ja peseytymiseen.
Lähdemme matkaan kuuden hengen porukalla kolmen
moottoripyörän saattueena. Matkan varrella avautuu Pohjois-Guinean ylängön
huikean kauniit maisemat vuorineen ja vehreine laaksoineen.
Ajamme tasaisen maaston halki. Se on kivikkoisessa ja
kuoppaisessa Malissa harvinaisuus. – Tähän tulee Malin kansainvälinen
lentoasema! Guinean Indigon koordinaattori Sow sanoo ja
pysäyttää samalla moottoripyörän laakealla, jota paikalliset tosiaan jo
nimittävät lentokentäksi.
– Se avataan vuonna 3000! Haha!
Tosiaan. Aivan heti malilaiset eivät tule saamaan
lentokenttää. – Välillä on vaan pakko nauraa. Meillä on niin lukemattomia
ongelmia, ei sähköä, ei juoksevaa vettä, paljon sairauksia ja köyhyyttä.
Huumori auttaa jaksamaan, Sow sanoo, osoittaa viereistä vuorta ja vaihtaa
aihetta.
– Näetkö tuon antennin? Tuolla ylhäällä me olimme
sunnuntaina.
Niinhän me olimme. Loura-vuorella. Se on yksi Malin
upeimmista nähtävyyksistä, tähän mennessä lempipaikkani koko hallintoalueella.
Nuoret juhlivat siellä esimeriksi joulua ja uutta vuotta. He menevät kuulemma
istumaan niin lähelle reunaa, että yksikin kohtalokas tönäisy tai vahvempi
tuulenpuuska voi töytäistä heidät alas.
Pelkkä ajatus sai jalkani veteliksi, kun seisoin
kolmen metrin päässä kielekkeeltä, enkä uskaltautunut puhaltavassa
Harmattanissa lähemmäs. Näin sieluni silmin, kuinka reunalla istuvien
malilaisteinien jalat heiluvat varman kuoleman yllä. Selkeällä säällä huipulta
näkee Senegaliin ja Malin valtioon, mutta nyt Harmattanin hiekkapöly Saharasta
peittää näkyvyyden.
Onko kukaan koskaan pudonnut? kysyin. –
Ei koskaan! Ei täällä mitään tapahdu, Sow sanoi. Vielä, ajattelen suomalaisiin
turvallisuuskäsityksiin tottuneena.
Sow
käynnistää jälleen moottorin ja viiletämme halki kylien ja kumpujen kohti
Pétalia, josta aloitamme hygieniakyselyiden tekemisen. Pétal tarkoittaa
suomeksi kalliota tai kivenjärkälettä. Se on huikaisevan kaunis kylä kenties
viiden kilometrin päässä Malin keskustasta. Olen niin maisemien pauloissa, että
menetän matkan varrella käsityksen todellisesta etäisyydestä.
Pétal
on nimensä veroinen. Se uinuu hiljaisuudessa vehreiden kumpujen ja kallioiden
keskellä. Sen rinteillä kasvaa arabiankahvia, papaijaa, maniokkia,
appelsiineja, kaalia, sitruunaruohoa ja papuja. Vähän matkan päässä mutkittelee
tie Senegaliin.
Istumme
odottamaan kyläpäällikköä. Ennen hänen tapaamistaan emme voi ryhtyä töihin.
Etiketti on tärkeää, protokollan noudattaminen. Islam-oppinut, 90-vuotias Sinna Diallo ottaa meidät vastaan. Hän puhuu
pulariksi. Indigon ravitsemusasiantuntija Lamine kääntää minulle ranskaksi.
-Herra
Diallo sanoo, että saapumisesi on Jumalainen tahto, se, että lensit Helsingistä
Conakryyn ja tulit sieltä taksilla tänne Maliin, Lamine kääntää. Herra Diallon
perheen Champion-niminen
koira tassuttelee isäntänsä viereen ja pötkähtää lepäämään.
Kylien viisi haastateltavaa kotitaloutta valitaan niin, että yksi
otetaan kylän keskeltä, loput neljä lännestä, idästä, pohjoisesta ja etelästä,
yksi kustakin. Siirrymme haastattelemaan pohjoista perhettä. Kysymme heidän
juomavedestään. Unicef ja Maailman terveysjärjestö WHO toivat kyliin Ebolan
aikaan vedenpuhdistusaineita. Vanha nainen esittelee meille yhtä pulloista. Se
on mennyt vanhaksi puolitoista vuotta sitten. Naisen hengitystiet ovat niin
pahoin infektoituneet, ettei hänen puheestaan melkein saa selvää.
Harvalla kyläläisellä on käytössään wc-tila. Se
tarkoittaa sitä, että tuhannet ihmiset tekevät tarpeensa luontoon, jolloin myös
ulosteperäiset taudit leviävät. Kontaminoituneista luonnonvesistä saadaan myös
useimmiten malilaisten juomavesi sekä peltojen kasteluvesi.
Jokaisella malilaisella on joskus ollut malaria,
”palu” kuten sitä nimitetään täällä sanasta paludisme. Tai jos ei
ole, se on ihme. Malarialääkkeitä saa ilmaiseksi Malin sairaalasta. Ainakin jos
ne eivät ole loppuneet kesken juuri sillä hetkellä.
Kotitalouksien välillä Thiérno, Lamine ja
Sow esittelevät minulle Pétalin hienoja kasvimaita ja istutuksia. Korkeassa
heinässä farkkuihini tarttuu teräviä heinäkukintoja. Kasvin nimi on pularista
ranskaan käännettynä Je t’accompagne, kuljen seuranasi. Miten
kaunis nimi niin rasittavalle kasville.
Pétalin läntiseen kotitalouteen hypitään solisevan
pienen kosken poikki. Sen yli on rakennettu hutera silta puukepeistä. Kuin
olisi jossain seikkailupuistossa ilman turvavaljaita, pohdin kiikkuessani
sillalla ja varoessani astumasta harhaan. Sillan jälkeen pujottelemme läpi
liaanien, graniittilohkareiden ja korkeiden papuviljelmien.
Saapuessamme Pétalin toiselle laidalle juon teetä ja
odotan, kun muut peseytyvät keskipäivän rukousta varten. Muslimien tulee ennen
rukousta pestä kätensä, suunsa, nenänsä, kasvonsa, korvansa, käsivartensa,
hiuksensa ja jalkansa. Lapset tuijottavat minua kauempaa puun takaa, kun
aikuiset poistuvat rukoilemaan. Niiden nenä vuotaa. Harmattanin hiekka tukkii
minunkin sieraimeni ja kuivattaa silmät ja suun. Ilmastonmuutoksen takia
kuivakaudella on yhä kuivempaa ja hiekka pöllyää.
Tervehdin lapsia pulariksi. Tervehdys- ja
kohteliaisuusilmausten lisäksi ainoat osaamani pularinkieliset sanat ovat tällä
hetkellä työtehtävissä oppimani boobo eli vauva sekä dogu
reedu, ripuli. Hei, kiitos, mitä kuuluu, hyvää kuuluu, hei hei, vauva,
ripuli. En liene kovin hedelmällistä keskusteluseuraa paikallisille. Täytynee
petrata hieman paikalliskielen hallintaa. Kaikki ylimääräinen energia on mennyt
ranskanopiskeluun.
Eräänä päivänä olemme kaupungilla
tekemässä ostoksia, kun Malin "turismivirastosta" tien toiselta
puolelta kuuluu kutsu. Herra Oumar Sadiou Souaré haluaa
tavata. Hän pitää kirjaa Malin turisteista. Menemme sisään pieneen toimistoon.
Seinät on vuorattu hyllyillä, joilta pursuaa myynnissä olevia
toimistotarvikkeita. Katson korkealla roikkuvaa taulua, jonne on kirjattu
Malissa vierailleiden turistien lukumäärät vuosittain. Vuonna 2012 vierailijoita
1304, vuonna 2013 vierailijoita 837, vuonna 2014 vierailijoita 396, vuonna 2015
vierailijoita 21, vuonna 2016 vierailijoita 198. Ebola-kauhu näkyy lovena herra
Souarén keräämässä tilastossa.
Kirjoitan nimeni Malin omaan pieneen vieraskirjaan ja pohdin,
löytävätkö turistit tänne upeiden vuorten ja vehreiden laaksojen keskelle
koskaan.
 |
| Indigon toimiston kyltti kaipaisi hieman maalia |
 |
| Matkalla töihin |
 |
| Loura-vuoren huipulta löytyi myös aloe vera -kasvia |
 |
| Kyläpäällikkö Sinna Diallo ottaa indigolaiset vastaan Pétalissa |
 |
| Unicefin ja WHO:n ebolaepidemian aikaan alueella jakamaa vedenpuhdistusainetta |
 |
| Ranskanopiskelua töiden jälkeen |
 |
| Kylävierailujen välissä kävimme ihastelemassa huikeita maisemia Petenalen laelta. Taustalla työkaverini Kamissa, joka uskaltautui pelottavan lähelle jyrkänteen reunaa. |
 |
| Herra Souaré tilastoi tähän tauluun vuosittain Malissa vierailleiden turistien määrät. |
 |
| Oumar Sadiou Souaré Malin turismitoimiston edessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti